Kyselyä pukkaa!

Minkälaisessa kämpässä asut? Oletko tyytyväinen kesäopiskelumahdollisuuksiin? Tai oletko saanut kesätöitä? Muun muassa tälläisiin kysymyksiin me edukehäketut haluamme kuulla VYY:läisiltä vastauksia. Ilman jäsenkyselyitä kannanottomme ovat pelkkää arvailua ja haku-ammuntaa. Emme myöskään pysty perustelemaan kannanottoon kirjoittamiamme vaatimuksia, jos meillä ei ole faktoihin perustuvaa pohjatietoa. Pystymme siis työskentelemään tehokkaammin, jos vastauksia tulee, tulipa niitä lopulta kolme tai kolmekymmentä.

Tämän kevään aikana myös liikuntavastaava eli minä kannan korteni kyselykekoon. Haluan tietää, millaista liikuntaa jäsenemme haluavat ja millaisiin liikunnallisiin tapahtumiin he ovat valmiita lähtemään. Ilman vastauksia voin miettiä, mikä liikuntalaji voisi vetää osallistujia, mutta päätös perustuu silloin vaan omaan pähkäilyyni eikä aina osu oikeaan.

Siksi toivonkin, että kun värikäs "liikunta"-palkki ilmestyy VYY:n nettisivujen yläkulmaan, mahdollisimman moni näpyttelee oman vastauksensa, olipa se sitten millainen tahansa. Sekä ruusuja että risuja arvostetaan! Vastaajan ei koskaan tarvitse miettiä "Pitääköhän ne mua ihan hölmönä, kun kirjoitan tälläista?", sillä hassut ja absurditkin jutut luetaan varmasti ja parhaimmat toteutetaan.

Kyselyrikasta kevättä!

HL

EVVK:n toiminta tohinalla käyntiin

Tervehdys!

Toimikaudesta VYY:n hallituksessa on jo reilu kaksi kuukautta takanapäin. Ensimmäiset vertaistapaamisesta muiden ylioppilaskuntien kanssa on SYL:n, Periferia-tapaamisen ja oman vuosijuhlamme ansiosta suoritettu. Tuntuu siltä, että tämä kopo-kehäkettu on valinnut oikein astuessaan Captain Visan hallituslaivaan. Siispä vain täytttä höyryä eteenpäin! Aye aye.

Ensimmäiset edunvalvontavaliokunnan kokoukset (4.2 ja 8.3) on pidetty ja täytyy todeta, että ainakin puheenjohtaja on valiokuntalaistensa aktiivisuuteen ja sitoutumiseen todella tyytyväinen. Toivottavasti tällainen aktiivisuus säilyy koko vuoden ajan! No...sehän säilyy! :)

Jos lukija ei ole sitä vielä edellisten kappaleiden aikana huomannut, niin kyseessä on siis tämän Kopotikoon ensimmäinen kirjoitettu blogiteksti. Tai itseasiassa myös ensimmäinen lukemani. Tästä se ura urkenee tai ei urkene, mutta yllättävän hauskaa tämä näpyttely oli (lukijan fiiliksistä puhumattakaan).


Tämä kehäkettu kuittaa...

Edunvalvontatyö on kuin potkunyrkkeilyä

Aloitin työt Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan hallituksessa samaan aikaan kuin aloitin potkunyrkkeilyn eli viime tammikuussa. Olen huomannut näiden kuluneiden, hikisten kahden kuukauden aikana, että edunvalvontatyössä ja potkunyrkkeilyssä eli kickboxingissa on paljon yhtäläisyyksiä ja ne ovat vertailukelpoisia.

Kun kickboxingin aloittaa, kaikki on ihan uutta. Harjoitusten ohjaaja kyllä tukee ja neuvoo parhaansa mukaan, mutta koska aloittajia on niin monta, ei hän voi olla kaikkien vieressä neuvomassa kädestä pitäen. Jo heti harjoitusvuoden alussa on hyvä hankkia ihoa ja sisäelimiä suojelevat varusteet, ”paksumpi nahka”, että iskut eivät tunnu niin pahalta. Heti ensimmäisissä harjoituksissa ohjaaja muistuttaa, että vaikka vastustajien lyönnit tuntuisivat miten kovilta, ei kannata lannistua.

Kun sitten lopulta pääsee sisään harjoitusrytmiin ja ymmärtää jotain lajista, meno muuttuu entistä kovemmaksi. On tehtävä töitä yhä lujemmin, että voi näyttää epäilijöille ja etenkin vastustajille, että pystyy saattamaan loppuun sen, minkä on aloittanut. Toki ympäriltä löytyvät myös kannustavat harjoituskaverit, jotka nostavat ylös, jos tulee takkiin.

Opiskelijan edunvalvontatyö on siis kuin kickboxingharjoitukset. Kun lähdet ajamaan omaa asiaasi esimerkiksi opiskelijaliikunnan tärkeydestä, on hyvä muistaa, että vastustaja on myös kova. Potkuja tulee kylkiin ja naamaan, mutta toisaalta olet itsekin hyvin valmistautunut, ja osaat viedä omatkin potkusi loppuun saakka. Asian junnatessa paikallaan eli harjoitusten puolivälissä oksettaa ja housutkin ovat kastuneet (hiestä) ja haluat heittää pyyhkeen kehään. Lopulta jokin lyönti, jokin asia, kuitenkin osuu maaliinsa ja harjoitustyösi kulkee taas. Työn lopussa huohotat lattialla voittajana ajatellen: ”Oli tämä kaikki tuon hien arvoista, pakko tehdä tämä ensi viikolla uudestaan!”