27.2.10

Edunvalvontatyö on kuin potkunyrkkeilyä

Aloitin työt Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan hallituksessa samaan aikaan kuin aloitin potkunyrkkeilyn eli viime tammikuussa. Olen huomannut näiden kuluneiden, hikisten kahden kuukauden aikana, että edunvalvontatyössä ja potkunyrkkeilyssä eli kickboxingissa on paljon yhtäläisyyksiä ja ne ovat vertailukelpoisia.

Kun kickboxingin aloittaa, kaikki on ihan uutta. Harjoitusten ohjaaja kyllä tukee ja neuvoo parhaansa mukaan, mutta koska aloittajia on niin monta, ei hän voi olla kaikkien vieressä neuvomassa kädestä pitäen. Jo heti harjoitusvuoden alussa on hyvä hankkia ihoa ja sisäelimiä suojelevat varusteet, ”paksumpi nahka”, että iskut eivät tunnu niin pahalta. Heti ensimmäisissä harjoituksissa ohjaaja muistuttaa, että vaikka vastustajien lyönnit tuntuisivat miten kovilta, ei kannata lannistua.

Kun sitten lopulta pääsee sisään harjoitusrytmiin ja ymmärtää jotain lajista, meno muuttuu entistä kovemmaksi. On tehtävä töitä yhä lujemmin, että voi näyttää epäilijöille ja etenkin vastustajille, että pystyy saattamaan loppuun sen, minkä on aloittanut. Toki ympäriltä löytyvät myös kannustavat harjoituskaverit, jotka nostavat ylös, jos tulee takkiin.

Opiskelijan edunvalvontatyö on siis kuin kickboxingharjoitukset. Kun lähdet ajamaan omaa asiaasi esimerkiksi opiskelijaliikunnan tärkeydestä, on hyvä muistaa, että vastustaja on myös kova. Potkuja tulee kylkiin ja naamaan, mutta toisaalta olet itsekin hyvin valmistautunut, ja osaat viedä omatkin potkusi loppuun saakka. Asian junnatessa paikallaan eli harjoitusten puolivälissä oksettaa ja housutkin ovat kastuneet (hiestä) ja haluat heittää pyyhkeen kehään. Lopulta jokin lyönti, jokin asia, kuitenkin osuu maaliinsa ja harjoitustyösi kulkee taas. Työn lopussa huohotat lattialla voittajana ajatellen: ”Oli tämä kaikki tuon hien arvoista, pakko tehdä tämä ensi viikolla uudestaan!”


23.2.10

Köyhyysrajan molemmilla puolilla, kuka välittää opiskelijasta

Opiskelija on ihminen joka pyrkii sijoittamaan tulevaisuuteen. Opiskelu on pääoma jonka arvoa ei voi rahassa mitata. Miksi sitten opiskelija on ehkäpä yhteiskunnan heikoimmassa asemassa, vai onko? Opiskelijat ovat hyvin innokkaita purnaamaan omasta asemastaan. Yhteisömme sisältä löytyy mielipiteitä laidasta laitaan asemastamme. Toiset liputtavat elinikäisen opiskelun puolesta (niin liputan minäkin, mutta en aivan samassa mielessä) ja osa linjaa näkemyksiään kuin joukko edustajiamme Etu-Töölössä. Selkeää on kuitenkin, että opiskelija on hyvin erilaisessa asemassa muuhun väestöön nähden monessakin mielessä ja se tulisi myös päättäjän muistaa.

Euroopan komission käyttämä köyhyysraja on 60 prosenttia mediaanitulosta eli ihmistä pidetään köyhänä, jos hänen nettotulonsa ovat alle 60 prosenttia keskimmäisen tulonsaajan nettotuloista. Nettomediaanitulo on tällä hetkellä (vuonna 2009) Suomessa 1800 euroa kuukaudessa, joten köyhyysrajana voidaan pitää 1080 euron nettotuloja.


Tiliotetta tarkastellessa huomaa hyvin nopeasti kummalle puolelle sitä rajaa itse asettuu. Jos ihmisellä on puute sellaisista perustarpeista kuten ravitseva ruoka, riittävät asuinolot ja vaatetus sekä terveydenhuolto, on kyse absoluuttisesta köyhyydestä. Kuinka monella opiskelijalla sitten on pula edellä mainituista? Toivottavasti hyvin harvalla. Varmaksi voin vain sanoa, että tulevaisuudessa yhä suurempi osa opiskelijoista joutuu elämään köyhyysrajan alapuolella absoluuttisessa köyhyydessä. Mitä lainsäätäjä tekee? Toivottavasti enemmän kuin edellisen laman aikaan.

Lainaan erään lehtorin sanoja: "Päättäjää ei kiinnosta elätkö opiskelijana köyhyysrajan alapuolella, koska olet siellä vain tilapäisesti. Hän toivookin, että valmistut mahdollisimman pian."

diakoni Miika, sopovastaava 2010

11.2.10

Uusi vuosi, uudet kujeet & uusi hallitus

Olemme siirtyneet kalenterivuoden vaihtumisen yhteydessä monellakin tavalla Uuteen Aikaan. Vaasan yliopisto on nyt yliopistolain uudistumisen ansiosta nk. Uusi Vaasan yliopisto ja vaikka ylioppilaskunta on sama vanha, niin asema & tehtävät ovat kuitenkin uusittuja laissa ja vuosittain vaihtuva hallitus on vähintäänkin kasvojenkohotus toimijoiden keskuudessa...

Visa Kananojan luotsaamassa VYY:n vuoden 2010 hallituksessa edunvalvontaa hoitavat Miika Immonen sosiaalipolitiikan, Topi Keskiväli koulutuspolitiikan, Hanna Laukkanen liikunnan ja Matti Latvala kansainvälisten asioiden osalta. Lisäksi Miika toimii varapuheenjohtajana ja vastaa kehitysyhteistyö- ja ympäristätoiminnasta, Hanna puolestaan tutoroinnista. Nähtäväksi jää mitä kyseiset nimet jättävät jälkeensä ylioppilaskunnan historiaan :)

Kuten aina tässä vaiheessa on vaikea ennustaa millainen edunvalvontavuodesta 2010 muodostuu. (Jos sen sijaan kaipaatte henkilökohtaista käsitystäni vuodesta 2009, sen voin toimittaa halukkaille kahden päivän postitusviiveellä :D) Jos nyt jotain organisaation "vanhana, viisaana naisena" jaksaisin teelehdistä muovimukini pohjalta puristaa se olisi seuraavaa: kopoti-koo laukkaa joustavampien opiskelumahdollisuuksien (lue: ympärivuotiset opiskelumahdollisuudet & laajennettu tenttiakvaariotoiminta) ja opiskelijan paremman oikeusturvan perässä, söpö puuhastelee paikallisen opiskelijaasuntosäätiön sekä yliopiston opiskelun tukitoimien parantamisen parissa, liikkis pyrkii nostamaan liikunnan välttämättömästä pahasta jokapäiväiseksi piristäjäksi ja KooVee siirtyy ongelmien tunnistamisesta ratkaisukeskeisyyteen. Siinähän sitä sitten riittääkin, tekemistä tälle vuodelle.

Sihteeri kiittää viime vuodesta ja kuittaa: Näillä mennään, katsotaan mihin rahkeet riittää! Valloitetaan jos ei maailmaa, niin ainakin kotikampuksemme. Opiskelijan parhaaksi. Ellen DeGenerestä lainatakseni: "Laugh. Dance. Conquer."