Kun kickboxingin aloittaa, kaikki on ihan uutta. Harjoitusten ohjaaja kyllä tukee ja neuvoo parhaansa mukaan, mutta koska aloittajia on niin monta, ei hän voi olla kaikkien vieressä neuvomassa kädestä pitäen. Jo heti harjoitusvuoden alussa on hyvä hankkia ihoa ja sisäelimiä suojelevat varusteet, ”paksumpi nahka”, että iskut eivät tunnu niin pahalta. Heti ensimmäisissä harjoituksissa ohjaaja muistuttaa, että vaikka vastustajien lyönnit tuntuisivat miten kovilta, ei kannata lannistua.
Kun sitten lopulta pääsee sisään harjoitusrytmiin ja ymmärtää jotain lajista, meno muuttuu entistä kovemmaksi. On tehtävä töitä yhä lujemmin, että voi näyttää epäilijöille ja etenkin vastustajille, että pystyy saattamaan loppuun sen, minkä on aloittanut. Toki ympäriltä löytyvät myös kannustavat harjoituskaverit, jotka nostavat ylös, jos tulee takkiin.
Opiskelijan edunvalvontatyö on siis kuin kickboxingharjoitukset. Kun lähdet ajamaan omaa asiaasi esimerkiksi opiskelijaliikunnan tärkeydestä, on hyvä muistaa, että vastustaja on myös kova. Potkuja tulee kylkiin ja naamaan, mutta toisaalta olet itsekin hyvin valmistautunut, ja osaat viedä omatkin potkusi loppuun saakka. Asian junnatessa paikallaan eli harjoitusten puolivälissä oksettaa ja housutkin ovat kastuneet (hiestä) ja haluat heittää pyyhkeen kehään. Lopulta jokin lyönti, jokin asia, kuitenkin osuu maaliinsa ja harjoitustyösi kulkee taas. Työn lopussa huohotat lattialla voittajana ajatellen: ”Oli tämä kaikki tuon hien arvoista, pakko tehdä tämä ensi viikolla uudestaan!”
