Köyhyysrajan molemmilla puolilla, kuka välittää opiskelijasta

Opiskelija on ihminen joka pyrkii sijoittamaan tulevaisuuteen. Opiskelu on pääoma jonka arvoa ei voi rahassa mitata. Miksi sitten opiskelija on ehkäpä yhteiskunnan heikoimmassa asemassa, vai onko? Opiskelijat ovat hyvin innokkaita purnaamaan omasta asemastaan. Yhteisömme sisältä löytyy mielipiteitä laidasta laitaan asemastamme. Toiset liputtavat elinikäisen opiskelun puolesta (niin liputan minäkin, mutta en aivan samassa mielessä) ja osa linjaa näkemyksiään kuin joukko edustajiamme Etu-Töölössä. Selkeää on kuitenkin, että opiskelija on hyvin erilaisessa asemassa muuhun väestöön nähden monessakin mielessä ja se tulisi myös päättäjän muistaa.

Euroopan komission käyttämä köyhyysraja on 60 prosenttia mediaanitulosta eli ihmistä pidetään köyhänä, jos hänen nettotulonsa ovat alle 60 prosenttia keskimmäisen tulonsaajan nettotuloista. Nettomediaanitulo on tällä hetkellä (vuonna 2009) Suomessa 1800 euroa kuukaudessa, joten köyhyysrajana voidaan pitää 1080 euron nettotuloja.

Tiliotetta tarkastellessa huomaa hyvin nopeasti kummalle puolelle sitä rajaa itse asettuu. Jos ihmisellä on puute sellaisista perustarpeista kuten ravitseva ruoka, riittävät asuinolot ja vaatetus sekä terveydenhuolto, on kyse absoluuttisesta köyhyydestä. Kuinka monella opiskelijalla sitten on pula edellä mainituista? Toivottavasti hyvin harvalla. Varmaksi voin vain sanoa, että tulevaisuudessa yhä suurempi osa opiskelijoista joutuu elämään köyhyysrajan alapuolella absoluuttisessa köyhyydessä. Mitä lainsäätäjä tekee? Toivottavasti enemmän kuin edellisen laman aikaan.

Lainaan erään lehtorin sanoja: "Päättäjää ei kiinnosta elätkö opiskelijana köyhyysrajan alapuolella, koska olet siellä vain tilapäisesti. Hän toivookin, että valmistut mahdollisimman pian."

diakoni Miika, sopovastaava 2010