Otin viime viikolla osaa yliopistolain uudistusta koskevaan tiedotustilaisuuteen sekä Vaasan yliopiston ja Vaasan ammattikorkeakoulun yhteistyöryhmän kokoukseen. Yliopistolain uudistuksessahan on kyse siitä, että yliopistot pyritään nykäisemään irti valtiosta omiksi itsenäisiksi toimijoiksi. Muoto on vielä pohdinnan alla, mutta se voisi olla esimerkiksi säätiö tai jokin erikseen laissa määriteltävä yhteisömuoto. Joka tapauksessa yliopistot aiotaan "pääomittaa", eli niille tulee tietty, niiden itsensä hallitsema varallisuusmassa (mahdollisesti vaikkapa kiinteistöt), ja mahdollisuus suorittaa itsenäisesti sen pohjalta varallisuusoikeudellisia toimia.
Ylioppilaskuntaan muutos voi vaikuttaa monilla tavoin, mutta tällä hetkellä tärkeimmiksi ollaan arvioitu kahta seikkaa: tilauskoulutusta ja ylioppilaskunnan hallinnollista asemaa. Tilauskoulutuksen, kuten muunkin "bisneksen", tekeminen yliopiston perushyödykkeillä, tutkimuksella ja koulutuksella helpottuu uuden talousmallin myötä. Tällä hetkellä ylioppilaskuntien (erityisesti meidän) kanta on ollut varovaisen positiivinen tilauskoulutukselle, niin kauan kuin sillä on tiukat reunaehdot (en mene tässä yksityiskohtiin, mutta ilman reunaehtoja olisi esim. mahdollista perustaa firma, joka möisi vaikkapa KTM -tutkintoon johtavaa koulutusta yksityisille ihmisille, ja sitten tilaisi tämän koulutuksen joltain yliopistolta).
Tärkeämpi tekijä on se, mitä tapahtuu opiskelijoiden ja ylioppilaskunnan asemalle yliopiston hallinnossa. Tällä hetkellähän opiskelijoilla on lakisääteinen asema yliopiston ylimmissä hallintoelimissä. Näin ei tulevaisuudessa välttämättä ole. Esimerkiksi säätiön hallituksessa istuvat säätiön perustajat, jotka voisivat olla esimerkiksi valtio, kunta ja yksityiset rahoittajat (en usko, että meillä olisi paukkuja vaikkapa myydä ylioppilastaloa ja "ostaa" summalla paikkaa säätiöyliopiston hallituksessa). Tämänhetkisissä suunnitelmissa on ollut esillä se, että "strateginen" ja "akateeminen" päätöksenteko eriytettäisiin, ja että strategisessa hallituksessa päätöksenteon enemmistö olisi yliopiston ulkopuolisilla jäsenillä.
Ulkopuolisten jäsenten käyttö ison mittakaavan strategisissa päätöksissä ei välttämättä olisi mikään huono juttu. Tällä hetkellään on vaarana pitkän tähtäimen päätöksenteon hiipuminen dekaanivetoiseksi tiedekuntien väliseksi kissanhännänvedoksi. Ongelmana on se, että akateemisessa päätöksenteossa opiskelijoiden ja henkilökunnan (yliopistoYHTEISÖ!) tulee olla kiinteästi mukana merkittävällä osuudella. Lisäksi kahden hallituksen mallissa tulee pitää huolta siitä, että strateginen hallitus ei sekaannu akateemisiin asioihin. Vaara on todellinen, koska jos dekaaneilta kysytään, kaikki päätöksenteko alkaen siitä, minkävärisiä klemmareita tiedekuntaan hankitaan, on luonteeltaan strategista päätöksentekoa, ja siitä tulee päättää "ylimmällä" mahdollisella tasolla.
No, sitten amk-yliopistoyhteistyökuvioista. Perjantaina neuvottelukunnan kokouksessa oli läsnä opetusneuvos Ari Saarinen opetusministeriöstä, ja lähinnä kokouksen asiasisältö
olikin suunniteltujen yhteistyökuvioiden esittelyä. Kovin paljoa uutta ei viime kevään suunnitelmiin ollut ilmaantunut, lähinnä osa tukipalveluyhteistyötä oli jo siirtynyt käytännön toteutusvaiheeseen (lähinnä kirjastoyhteistyö). Koulutuspolut yritettiin tuoda aika varovasti esille, mutta nostelin kyllä niiden suhteen kissaa reilusti pöydälle. Muistutin, että kaikki ylioppilaskunnat ja oppilaskunnat sekä alojen ammattiliitot ovat ottaneet kantaa koulutuspolkuja vastaan, ja että niiden soveltamiseen liittyy paljon muitakin ongelmia. Saarinen muistutti kyllä ministeriön olevan koulutusjatkumoita vastaan, mutta keskustelussa kävi kyllä ilmi, että jos ministeriö ei selvennä kantaansa siitä, mitä yleensäkin tarkoitetaan "jatkumolla" tai "polulla", tulkinnanvaraa löytyy, ja mahdollisuudet VY-VAMK -koulutuspolkujen kaltaisille fiaskoille ovat olemassa.
Rehtorit korostivat hyvin mielellään sitä, että kyseessä on tällä hetkellä ainoastaan suunnitelma, ja että se toteutuessaan koskee vain pientä määrää opiskelijoita. Uskoo ken haluaa, mutta jos näin on, niin ainakin näitä muutamaa opiskelijaa varten tehtävään suunnitelmaan on jo upotettu melkoisen kohtuuttomasti aikaa, vaivaa sun muita korkeakouluympäristön rajallisia luonnonvaroja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti